Koska olet viimeksi elämänkumppanisi kanssa käynyt ulkona syömässä? Elokuvissa? Teatterissa? Kahvilla? Tehnyt mitään kotiseinien sisäpuolella? Mä en meinaan edes muista. Emme ole käyneet edes yhdessä ruokakaupassa useampaan vuoteen. Tajusin tämän asian tänä aamuna ajaessani töihin. Olen ihmetellyt itsessäni tätä jonkinlaista ärtynyttä ja kypsynyttä tuultani. Mutta sitten se kopsahti. En ole mustasukkainen, en. Mutta jotenkin vaan ilmeisesti sielua kaivelee, että guru näkee muiden eteen vaivaa tms. Esim. naispuoliselle ystävälle varasi ajan erääseen hoitoon, vei hänet sinne ja hoidon jälkeen kävelivät kaupungilla ostoksilla ja kävivät syömässä ja kahvilla. Koska vittu se mulle on mitään hoitoja varannut tai vienyt sinne (tai maksanut, kuten ystävättären hoidon). Koska se on mun kanssa pyörinyt kaupungilla, kierrellyt kaupoissa, käynyt syömässä ja kahvilla kanssani? Eikä tämä ystävätär ole ainoa, jonka eteen guru on nähnyt vaivaa. Mä taidan olla se ainoa, jonka eteen ei nähdä vaivaa. Näiden ystävien kanssa gurulla on hauskaa ja mukavaa, toki suon sen hänelle. Mutta tätä samaa mukavuuttako ei mun kanssa voi edes joskus tehdä? Tuli vaan jotenkin niin vitun paska fiilis... savua...

 

tulee, enkä ole valmis. Toisaalta, miksi pitäisi. Torppa on suurin piirtein siivottu, sapuskaa on ja lahjat. Joulufiilis vaan on huitsinvitunnevadassa. Olen huomenna kevyet 13 h jälleen hoivakodilla töissä, ehkäpä sen jälkeen osaan arvostaa sitä sohvalla makaamista ja suklaan syöntiä. Viime vuonna samainen aattokeikka oli kyllä aivan loistava setti.

Töitä on riittänyt. Olen vähentänyt radikaalisti hoivakodilla työvuoroja, kun noita muita hommia rupee puskeen ovista ja ikkunoista.

Tämä entinen ystäväni, sadisti-narsisti, pääsi vielä yllättämään. Stana. Lähetti mulle joulukortin. Melkein nappasin kännykän ja rupesin värkkäämään anteeksipyyntö-tekstaria siitä, etten hänelle ole korttia laittanut. Mutta sitten heräsin, että enhän ole tähänkään mennessä hänelle kortteja lähtellyt, eikä hän minulle. Laskin äkkiä kännykän pöydälle ja hengitin. Takaraivossa on sellanen jumpsutus, että tästä vielä häneltä kuulen... Mutta ehkä murehdin sitä vasta sitten, kun se tapahtuu.

Tuntuuko teistä muistakin, että kaikkensa saa antaa ja vielä vähän lisää, eikä se siltikään riitä. Kenellekkään. Mulla on joku ihme identiteettikriisi taas menossa. En tiedä kuka olen ja mitä haluan. Tai suuntaviivat on tiedossa. Mutta tämä jatkuva joka suuntaan sätääminen ja joka paikassa häseltäminen jotenkin vieraannuttaa mut itsestäni. Pitäis olla aikaa ajatella. Toisaalta ajattelu sattuu. Ja mukavampi se on sohvalle itsensä asetella suklaarasian kanssa kuin ajatusten kanssa...

Väsyttää.

Elävien kirjoissa, barely. Järkyttävän flunssan jostain löysin kuleksimasta, joten nyt saikulla. On aikaa päivittää jopa blogia.

Firmallani menee melko hyvin. Vastaanotto täällä on ollut odotettua parempi, toki enempi asiakkaitakin voisi olla, mutta olen positiivisen yllättynyt ja iloinen näistäkin asiakkaista, joita on tullut. Töitä teen edelleen siis aivan sumeena. On normipäivätyö, sitten on hoivakodin hommat ja kun aikaa jää, teen asiakkaita. Eli kiireistä mutta tyydyttävää.

Tämä ystäväni... vai pitäisikö sanoa entinen ystäväni. Pitäisi. Hän siis kirjoitti vaimolle sen viimeisen kirjeen. Sain vaimolta kopion tuosta mestariteoksesta. Mies on siis vihdoin ja viimein ymmärtänyt, että heidän avioliittonsa on päättynyt. Kiristystä, sanojen pyörittämistä ja kaikkea niin uskomatonta paskaa. Ihan nauratti ja ahdisti kun luin tuota viimeistä kirjettä. Mies on niin sairas, ettei mitään rajaa. Hän kyllä käy kuulemma ammattiauttajalla. Luulen kyllä, että käy siellä vain saadakseen sairaslomaa. Itsehän hän ei myönnä tai ymmärrä olevansa sairas. Eikä tule koskaan ymmärtämään. Tapauksessa sattui muutamia käänteitä, jotka mahdollistivat irtautumiseni tuosta psykoottisesta narsistista. Luojan kiitos. Vihdoin voin oikeasti hengittää. Meidän "erosta" on kohta 2 viikkoa aikaa ja vasta nyt tajuan, miten sidoksissa elämäni on ollut hänen elämäänsä ja hänen tunnetiloihinsa ja hänen tarpeisiinsa. Ihan järkyttävää. Ei ihme, että guru on muutamaan kertaan kehoittanut heivaamaan psykopaatin. Mutta nyt kun sen tein, tajusin. Tuntuu, kuin päiväänkin olisi tullut muutama tunti lisää. Tunnetta on mahdoton eritellä, mutta mii laik it a lat...

Tapahtunut on. Paljon. Entinen ystäväni, joka sinne kauas muutti, on muuttanut tänne suunnalle takaisin. Minuun pitänyt etäisyyttä. Kuulemma vaimonsa kehoituksesta. Vaimon kanssa olen tiiviisti tekemisissä tämän eroasian tiimoilta. Hän ei todellakaan ole kieltänyt miestään. No enivei, vaimo täytti eropaperit. Mies ei ymmärrä. Vaimo ei vastaa puheluihin tai tekstiviesteihin. Mies ei ymmärrä. Tilanne on vaimon osalta täysin selvä. Hän on jatkanut siltä asemalta matkaansa. Mies ei ymmärrä. Mutta toisaalta mitä voi odottaa psykoottiselta narsistilta. Tuo mies otti perjantaina txt yhteyttä ja pyysi/aneli käymään. Kävin lauantaina. Ja voi sitä paskan määrää, mitä hän yritti minulle suhteesta ja vaimostaan syöttää. Aivan uskomatonta scheissee. Onneksi tiedän asioista myös vaimon version ja nyt tiedän kuinka kipeä mies on. Miehellä menee nyt huonosti, on velkaa, on sitä ja tätä, lapset eivät ikinä halua nähdä ja entisen vaimon kanssa on käminöitä. Työpaikka täällä suunnalla menee vuodenvaihteessa alta jne jne. Voi surkeus. Jälleen kiitin lapsuudessani teatterin parissa viettämääni aikaa. Kovasti. Oli silti melkoinen tekeminen, että kykenin muka olemaan yllättynyt, järkyttynyt, osaaottava ja empaattinen. Mutta hienosti vedin, vaikka itse sanonkin.

Mies ei jätä naista rauhaan. Ei hetkeksikään. Uhkailee itsemurhalla. Anelee vielä uusintayritystä. Kun hän nyt ymmärtää käytöstään ja on valmis muuttumaan. Ja paskat, sanon suoraan. Mies on nyt tähän tekstarirumbaan sotkenut myös entisen vaimonsa, joka entisen miehensä puolesta puhuu ja miestä ylistää. Lähes pyhimyksen kaltainen mies, siis. Ja miehen tyttäret ovat järkyttyneitä. Ja pahoillaan kaikesta aiheuttamastaan mielipahasta ja harmista. Just juu, hoitoon vittu vaan koko revohka. Onneksi nainen on nyt oma itsensä, ei usko, ei luota, ei anna anteeksi. Luojan kiitos!!

Henkilökohtaisuuksiin seuraavaksi. Perustin firman. Muutaman muun emännän kanssa avasimme hoitolan. Rahaa ei ole. Ihanaa.

Tehoton loppuu, jatkan tuonnempana.

Että mua oikeesti sylettää olla töissä. Nyppii ihan kaikki. Ja väsyttää. Kesä pitäs perkele olla täysin vapaa meille vanhoille kotkille. Antas nuorien ja ahkerien juosta ja häärätä. Mulla oo niinku mitään mielenkiintoo tähän.

Ystäväpariskunnan tilanne... eli rouva sai kämpän, jonne muutaman kerran soutamisen ja huopaamisen jälkeen muutti. Mies oli muuton tapahtuessa mökillä n. 350 km:n päässä. Iloinen oli ihmisen reaktio, kun mökiltä kotiin tuli. Olisin tuosta ilmeestä ollut valmis maksamaan melko paljon. Tuo mies oli ajanut vaimonsa oikeasti hulluuden partaalle, vaimo sai melkoiset diagnoosit ja lähetteen silmänkääntöterapiaan. Mies ei ole ollut muhun missään yhteydessä, hänelle olen epätoivottu henkilö, jota en sure. Vaimon kanssa olemme päivittäin tekemisissä ja hänen henkinen olonsa paranee päivä päivältä, mutta terapiaan menee kyllä, siellä syvällä pohjalla on vanhoja raskaita asioita, jotka tän narsistipaskan aikana on pulpahtanut pintaan. Mitä en suinkaan ihmettele. Mulle oli oikeasti melkoinen järkytys kuulla, että tämä narsistipsykopaatti panee vaimoaan tämän nukkuessa. Tätä ei tapahtunut kertaa eikä kahta, vaan oli enemmänkin säännöllistä toimintaa. Joten ihmekkös tuo, että raiskauksen uhrin kroppa rupee oireileen... Että se mies on sairas. Elukkana se luokiteltaisiin pysyvästi luonnevikaiseksi ja lopetettaisiin. Mies majailee mökillä, kun hänen työt alkavat täälläpäin elokuun puolivälissä. Tarkoituksena kun näyttäisi tällä psykopaatilla olleen siis koko ajan saada nainen ja hänen lapset muuttamaan tännepäin. Hänhän ei siis ollutkaan irtisanoutunut työpaikastaan täältä, ottanut vaan pidemmän palkattoman. Hänellähän ei siis ollut tarkoitustakaan sopeutua sinne kauas, naisen luokse. Ja tämä mies on ollut ystäväni...

Eipä ole enään, eikä millään tavalla voi luikerrella takaisin. Guruun sen sijaan on ollut yhteydessä, kun on sähköteknistä apua tarvinnut. Gurulla on säilytyksessä joitain narsistin tavaroita, joten oletan, että myös tämän takia on guruun yhteyksissä. Minä puolestani odotan sitä sähköpostia. Mielenkiinnolla. Vaimon suunnitelmissa on laittaa avioeropaperit vireille heti, kun tietää miehen aloittaneen työnsä täälläpäin. Kummallista kyllä, tuolla narsistilla on sellainen kuva, että he elävät edelleen täydellisessä parisuhteessa ja koska vaimo on päästään sairas nyt, hän armeliaana ihmisenä ymmärtää tuon äkkipikaistuksissa tehdyn lemmenpesästä muuton. Ja melkein samaan hengenvetoon narsisti kertoo kuinka rouvaansa rakastaa ja kaipaa, ja kuinka kaikki vielä hyväksi kääntyy kun vaimon pää saadaan kuntoon. Ja miten hän kaikki vaimonsa tekemät vääryydet jalomielisesti anteeksi antaa yhteisen rakkauden tähden. Vittu oikeesti, ettette pysty oikeesti ymmärtään miten stanan sairas yksilö on kyseessä. Hän itse on uhkaillut erolla, jättämisellä ja muulla sellaisella. Hän itse on aina riidan aikana pakkaillut tavaroitaan ja lähtenyt lätkimään. Kesäkuussa pariskunta kävi keskusteluja tilanteestaan ja tässä he yhteistuumin päätyivät avioeroon. Asioista sovittiin ja asioita järjesteltiin. Mutta kas kas... sitten iski narsistin luonne kehiin. Kertakaikkisen turhauttavaa. Vaimohan ei puhu miehelleen, ei tekstaa, ei niinku mitään. Mutta mies se laittaa paskalla käynnitkin tekstarilla rakkaalle vaimolleen.

Tänään tuo narsistipaska menee vaimon kotikonnuille, kun vaimon nuorimmalla lapsella on synttärit. Miestä ei ole kutsuttu. Hänelle ei ole edes kerrottu, missä vaimo nykyään asuu. Todennäköisesti mies yrittää mennä appivanhemmilleen, josta todennäköisesti soitetaan välittömästi poliisit paikalle. On mies sen verran appivanhempiaan uhkaillut, huutanut ja haukkunut. Vaimolla ei todellakaan ole mitään mielenkiintoa tai tarvetta miestään nähdä. Ei nyt, ei koskaan.

Vaimon puolesta olen todella onnellinen. Hän saa elämäänsä pienin askelin järjestykseen. Ei tarvitse miettiä menemisiään ja sanomisiaan, analysoida niitä ja vatvoa tuntikausia ja-sanan paikkaa lauseessa. Ei tarvitse tuntea syyllisyttä ja palan tunnetta kurkussa, kun mies kurmoottaa henkisesti lapsia. Siinä talossahan miehen tahto oli laki, johon vaimon lasten oli taivuttava. Miehen lapset, valitettavasti perineet päävikansa isältään, saivat tehdä ja mellastaa miten tahtoivat. Naisen lapset kärsivät mitä ihmeellisimmistä säännöistä ja niitä rikkoessaan saivat mielikuvituksellisia rangaistuksia. Sen lisäksi, että mies on psykoottinen narsisti, hän on lisäksi sairas sadisti. Aivan uskomaton ihminen.

Tiesinhän minä, että mies poikkeava on. En häntä nyt ihan kuitenkaan niin sairaaksi tiennyt. Hävettää tunnustaa. Ikipäivänä en kenellekkään naiselle tuollaista kusipäätä mieheksi soisi. Nuo pitäisi tappaa jo kehtoon...

Ruokis.