Elävien kirjoissa, barely. Järkyttävän flunssan jostain löysin kuleksimasta, joten nyt saikulla. On aikaa päivittää jopa blogia.

Firmallani menee melko hyvin. Vastaanotto täällä on ollut odotettua parempi, toki enempi asiakkaitakin voisi olla, mutta olen positiivisen yllättynyt ja iloinen näistäkin asiakkaista, joita on tullut. Töitä teen edelleen siis aivan sumeena. On normipäivätyö, sitten on hoivakodin hommat ja kun aikaa jää, teen asiakkaita. Eli kiireistä mutta tyydyttävää.

Tämä ystäväni... vai pitäisikö sanoa entinen ystäväni. Pitäisi. Hän siis kirjoitti vaimolle sen viimeisen kirjeen. Sain vaimolta kopion tuosta mestariteoksesta. Mies on siis vihdoin ja viimein ymmärtänyt, että heidän avioliittonsa on päättynyt. Kiristystä, sanojen pyörittämistä ja kaikkea niin uskomatonta paskaa. Ihan nauratti ja ahdisti kun luin tuota viimeistä kirjettä. Mies on niin sairas, ettei mitään rajaa. Hän kyllä käy kuulemma ammattiauttajalla. Luulen kyllä, että käy siellä vain saadakseen sairaslomaa. Itsehän hän ei myönnä tai ymmärrä olevansa sairas. Eikä tule koskaan ymmärtämään. Tapauksessa sattui muutamia käänteitä, jotka mahdollistivat irtautumiseni tuosta psykoottisesta narsistista. Luojan kiitos. Vihdoin voin oikeasti hengittää. Meidän "erosta" on kohta 2 viikkoa aikaa ja vasta nyt tajuan, miten sidoksissa elämäni on ollut hänen elämäänsä ja hänen tunnetiloihinsa ja hänen tarpeisiinsa. Ihan järkyttävää. Ei ihme, että guru on muutamaan kertaan kehoittanut heivaamaan psykopaatin. Mutta nyt kun sen tein, tajusin. Tuntuu, kuin päiväänkin olisi tullut muutama tunti lisää. Tunnetta on mahdoton eritellä, mutta mii laik it a lat...