Raptoriiiiii.... jostain syystä taiteilin eilen illalla itselleni uuden cd-levyn autoon. Että tulin hyvälle tuulelle laulaessani kitarisat kaarella koko matkan töihin. Kultaisesta nuoruudesta tulee noita biisejä, ja oikeesti joskus nolottaa, kun vieläkin muistaa ne sanat ihan ulkoa.

Voe perse! Tänä aamuna olisin todellakin voinut jäädä kotiin peiton alle nukkumaan. Enkä vieläkään ole herännyt. Vaikka maailma on peittynyt nättiin valkoiseen kerrokseen, niin mua väsyttää. Terroristin kanssa tein eilen sellasen nopeen joulusiivon, nakeltiin koristeita huusholliin, asennettiin ja koristeltiin se muovikuusi. Kaikki lahjat on nyt ostettu, paketoitu ja pinottu. Kaikki on siis valmiina. Ja tänä vuonna koko homma meni läpi todellakin ilman suurempaa stressiä. Ihanaa. Niin monta vuottahan noista pakollisista pahoista olen kärsinyt. Ja loppupäivän eilen röhnötin sohvalla ja söin suklaata. Enkä tietenkään mennyt maate ihmisten aikoihin. Eli väsymyskin on sitten niin ihan oma vika. Tänään on päikkäripäivä. Varppina.

Huomaatteko, miten kovin vähän mulla on oikeesti kirjotettavaa?? Nyt kun en enään pohdi ja huolehdi entisten ystävieni ongelmista ja murheista. Onko tää sen merkki, että mun oma elämä on aika tapahtuma/tunneköyhää?? Heh heh hee.