Ikäviä nuo lääkärit. Niillä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, että avustavalla henkilökunnalla saattais olla jotain tärkeempääkin tekemistä, kun heidän palveleminen. Esimerkiksi blogin kirjoitus. Mielestäni tärkeämpää, kun kuppasista varpaankynsistä raaputella sieninäytettä putkeen...

Niin siis... Olen lukenut kaksi Dexteriä, hyviä olivat, mutta mielestäni tv-sarja oli parempi. Sarjassa on otettu (kirjoittajan hyväksynnällä, oletan) melkoisia taiteellisia vapauksia kirjaan nähden. Mutta en sanoisi, että huonolla tavalla. Kirjathan sinänsä eivät ihan yhtä vivahderikkaasti ja värikkäästi kerro tarinaa. Kirjat ovat synkeitä, mutta loistavia.

Guru järjesti yllätyksen viime viikon torstaina. Tulin onnellisen väsyneenä kotiin puoli kymmenen jälkeen ja havaitsin, että telkkarissa näkyy joku piirretty elokuva. Kung Fu panda. Guru oli ostanut sen ihan mua varten. Jee!!! Siinä sitä sitten röhnötettiin sohvalla ja katteltiin leffaa. Romanttistako? No juei, mutta ihanaa.

Edellisissä kirjoituksissa olen avautunut näistä "emotional vampires", joita ystäväpiiriini kuuluu ja jotka olen järjestelmällisesti kenkinyt helvettiin mariseen. Päätökseni on pitänyt, paitse sen yhden osalta, sen joka muutti sinne kauas, naisen luokse. Ja siinäkin kävi niin, että se nainen toimi sovittelijana. Mutta tuo mies ei enään kuormita mua paskakuormallaan, vaan purkaa sen jonnekkin muualle. Sanoisin, että nyt meillä on hyvällä mallilla ns. ystävyys. Muihin kenkimiini en ole pitänyt mitään yhteyttä, en mitään. En edes vastaa heidän tekstareihin. Ja tadaa.... heti on ihmisellä parempi olo. Tämän kun muistais ikuisesti. Ettei ottais muiden taakkoja kannettavakseen. Ei selvittele, ei järjestele, ei lohduta, ei kuljeta, ei sovi, ei suunnittele, ei tee mitään, mikä ei just läheltä liippaa ihan omaa elämää. Tuntuu ihanalta sanoa, etten ole heidän ongelmiaan pätkääkään ajatellut, en ole ajatellut miten heitä voisin auttaa, en siis mitään. Vapauttavaa. Kun sitä ihminen muistais, että hoitais oman leiviskänsä ensin ja sitten perheen. Ja that´s it.  Ja muut tehkööt saman.

Ja koska stana ihminen oppii, ettei kannata käydä alakerran "soittoruokalassa" syömässä. Aina ahne ihminen vetää ittensä ihan ähkyyn. Aina. Nyt oli jälkkärinä sellaista suklaista/kaakaoista ihanutta. Minähän en tunnetusti jälkiruokakippoon sylje. Että tässä varmaan tulee vastaus muutaman lukijan kysymykseen... missä vitussa on läskin päivitys?? Päivittyy sitten joskus. Keskityn nyt vaan nauttimaan, kaikesta.

Ja jottei kukaan vaan sais sitä kuvaa, että mulla on kaikki hyvin... Maha liian täys, ahne. Perse vuotaa, reilusti. Vitun yh, on edelleen velkaa 3200 e. Ja pari muuta pientä juttua, mutta silti tunnen, että tämän hetken hyvät on johdossa.