Elämä keikkuu eteenpäin, tasasen tappavasti. Ostin sen vaakan, vihdoin. Siellä se kiiltelee uutuuttaan pukuhuoneen lattialla. Kertaakaan en ole siihen tassujani asettanut. Ei vaan inspaa. Niinkun ei mikään muukaan. Ihottuma on taas ihan mahdoton, lääkityksistä huolimatta. Heräilen öisin useaan otteeseen, jaa miksikö?? No vittu raapiin nahaa verille. Olen siis kroonisesti väsynyt. Ihan loppu. Ihottuma leviää jo kaulalle ja naamaan. Muutenkaan mikään kaunotar ole... Jotenkin niin lannistunut olo. Kaiken suhteen. Rytmihäiriöitä. Johtuu väsymyksestä. Ja pitäs vaan jaksaa. Miksi? Miksi ei voi vaan antaa paskan olla ja jäädä tuleen makaamaan?

Mua ei edes huvita vittuilla, kenellekkään. Tuntuu siltä, että rämmin väkipakolla päivästä toiseen, asiasta toiseen vain sen takia, että mun täytyy. Plaah... ehkä mä olen vaan väsynyt. Tuokin on lakooninen toteamus, ei edes tuohon saa pikkuisen umfia...