Rikoin vaakan... ihan topaleiksi. Lieneekö sillekkin tullut kilometrit täyteen? Uutta vaakaa (hyvin paljon vanhan kaltaista) yritän metsästää, kunhan kerkeis oikeen tuonne lähikaupunkiin katteleen. Näiltä kyliltä ei sellaista löydy, enkä rupea maksamaan mansikoita joistain stanan kikottimesta, joka mittaa rasvaprosentin ja muut kropan eritteet. Eli palaamme läskin päivityksiin, kun on vaaka.

Niin, kerkesin siis iloitsemaan suloisen tasaisesta ja pehmeästä ihosta. Hitusen liian aikaisin. Sunnuntai-aamuna heräsin, naama ja runko ruvella. Ihanaa. Sinnittelin maanataille ja töissä irvistelin lääkärille, joka automaattisesti kirjoitti taas antikojoottia ja kortisonia. Veti mielen kokolailla matalalle. On sitä edelleenkin.

Perikunta näyttäisi pärjäävän koulussa hienosti. Olin eilen aamulla opettajan luona palaverissa. Suurempia moitteita kupeitteni hedelmästä ei kuulunut. Mitä nyt pientä tarkkaavuuden häiriöö, mutta sehän on vanha vaiva. Opettaja vaikutti harvinaisen mukavalta, mitäköhän vikaa siinä miehessä oikeesti on?? Kun nyt edes tämä opettaja sitten pysyisi koulun palkkalistoilla nämä kaksi vuotta, mitkä kersa vielä on ala-asteella. Rupee nyppiin se, että pennulla vaihtuu opettajat jatkuvasti. En ole enään laskuissa pysynyt, että monesko tämä on...

Töissä. Hässäkkää. Propelipersekotka. Mieli tekis vaan huutaa kurkkutorvi suorana. Normaalia, kai? Kahvia ja savua...