Joo, laitoin näppäränä emäntänä tuonne tuommosen läskilooran. Julkinen häpeä toimii motivaattorina, jos sattuu niin, että liha heikkenis.

On asioita joita tiedostaa, mutta jostain kumman syystä ne työntää työskentelylaatikossa taka-alalle. Tuo paino on erinomainen malliesimerkki. Olen tiedostanut perseen ja navan seudun kasvun jo pidempään. Loppurutistuksen otin siitä kortisonilääkityksen aikaan, mutta jostain syystä en saanut itseäni vaakalle. Itsesuojeluvaisto? Eilen olin henkisesti niin poikki, että ajattelin maksimoida paskakuorman ja loikkasin aamutuimaan vaakalle. Meinas tulla oksennus samoin tein. Huvittavintahan tuossa oli, etten suorana seisten nähnyt vaakan numeroita, tuli läskireppu eteen, piti toisella kädellä painaa läskiä littuun, että näki maagiset numerot. Ajattelin tuon kauhukertomuksen jakaa teidän kanssanne joka päivä. Halusitte tai ette.

Töissä. Väsyneenä. Ei siis toteutunut tuo eilinen syvä toive ajoissa nukkumaan menemisestä. Ei tietenkään. Likkakaverin kutrit piti värjätä. Ja minähän lähdin puol ysin jälkeen illalla niitä sitten värjäämään. Tietenkin. Kotona oli vähän yhdentoista jälkeen. Pisulle, pesulle ja nukkuun. Tai niin luulin. Guru oli omalla hellyttävällä tavalla jotain vailla... Suoritin siis aviolliset velvollisuudet.

Se kaveripariskunta, sieltä kaukaa. Suunnittelevat muuttoa tännepäin. Heti kun sopiva vuokratalo löytyy. Katselevat sitten rauhassa omaa taloa. Tilanne siellä pohjoisessa on äitynyt todella pahaksi. Ei ihan nuorenparin arki ollut sitä mitä piti. Siitä suuri kiitos kuuluu sukulaisille, jotka hankaloittavat avio-onnea sen kun kerkiävät. Ihme touhua. En tässä tarkemmin ruodi suvun edesottamuksia, mutta kaikkeni tulen tekemään, että pariskunta saadaan tänne.

Syksyä pukkaa. Homeitiöt kertoo sen. Ajattelin vielä tämän viikon huilata lääkärin ohjeiden mukaan ja vasta ens viikolla rynnistää salille. Tosin lääkärihän ehdotteli ihan tosissaan useamman viikon hengästymis- ja hikoilukieltoa... Kun kävin lääkärillä tautirupeaman puolivälissä, epäili tuo pitkän koulutuksen saanut akateemikko, että mahtaisko olla ihan kuule psyykkistä oireilua nämä taudit. Silloin nauroin, ihan ääneen. Sanoin mielipiteeni psyykkisistä tekijöistä tulehdussairauksiin... ihottuman osalta yhdyin lääkäriin. Ehdotin jopa depressiotestin tekemistä... katsoi tuon aiheettomaksi. Piti mua liian eläväisenä ja valoisena persoonana sairastamaan moista. Vittu, pitäis kai opetella pillittään ja kulkeen naama norsunvitulla vastaanotolle, josko sitten testattais. No oukei, se oli hetkellinen mielialan notkahdus. Joka jatkuu vieläkin. Aika pitkälti. Toivon mielialan nousevan sitä mukaa, kun vaakan lukema pienenee.

Kai se olis keskityttävät työntekoon. Lähtee toi propelipersekotka kohta syömään. Olen nyt niin flegmaattisella tuulella, etten edes sitä sivalla sanan säilällä. Itseäni vähän huolestuttaa...