Kanttarellipiirakkaa. Toisen tekemää ja lämmintä. Ahne paska. Eilen illalla kävin erään eläkeläispariskunnan luona iltakahvilla, emäntä oli ihan mua varten tehnyt kanttarellipiirakkaa. Ison pellillisen. Tuota emäntää kiitän vielä pitkään tuosta. Valehtelematta vetelin puoli pellillistä tuota taivaallista herkkua. Jostain syystä aamun paino ei vituttanut yhtään. Oli se todella sen arvoista.

Tänään palataan sitten takaisin ruotuun. Ei ylimääräisiä hiilareita, ei ylimääräistä mitään. Luulen, että huomenna vaaka näyttää eilisaamun lukemaa. Tänään on sellaista matalalentoa taas tiedossa, että oksat pois. Töistä hurautan tuonne melkein toiselle puolelle maakuntaa hoitamaan ym. eläkeläispariskunnan poikaa, sieltä kukkakaupan ja viinakaupan kautta "kollegan" hoitolan avajaisiin. Sieltä tuli perseen alla kotiin, jonne arvioitu laskeutumisaika on n. klo 20. Koirat kerkeen kusettaan ja sitten taas pitäisi auton rattiin istahtaa ja hakea likkakaveri ns. kokouksesta keskeltä perämettää. Villi veikkaus on, että likkakaveri on hyvässä nousukiidossa...

Ja huomenna lauantai. Mitä tekis? Perikunta on parina päivänä esittänyt vienon toiveen, että josko voitaisiin käydä Prismassa... epäilen, että sieltä kaverit on ostaneet jonkun pleikkapelin, jota nyt kakarakin kinuaa. Ehkä leikin äitiä ja käytän kersan siis Prismassa. Teen päivän mittaan vissiin suuren osan ensi viikon sapuskoista ja ehkäpä voisin omenapiirakan pyöräyttää... mätänevät omenat muuten maahan. Hyviä omppuja, muttei niitäkään määräänsä enempää voi syödä. Iltasella pitäisi pieni palaveeros pitää erään yhdistyksen toiminnasta, soon nopee keikka. Ja sit se onkin melkein sunnuntai. Taas olis hoitokeikka. Ja iltapäivällä holhokki tulee musiikkien kanssa, väännetään vaikka väkisin se kisavapari. Huaks. Se just kiinnostaa kun kilo paskaa. Jostain syystä tänä vuonna tämä huoltajana toimiminen ottaa koville. Ei pienintäkään inspiraatiota saati halua. Mutta kun luvattu on. Aikoija sitten. Hullu. Ja taas kisojen jälkeen lausun ne maagiset sanat: ei enään koskaan.

Nyt odotellaan tehottoman työajan loppumista. Propelipersekotka lähti jo kotiin, luojalle siitä kiitos. Taidan hakea kahvia ja kipittää stanan tuonne nurkalle tupakalle.