Väsyttää. Sairaasti. Ja syystä.

Olin eilen maaseutumatkailulla katsomassa sukulaisia. Viihdyin. Meni hitusen pitkäksi vierailu. Pää kolahti tyynyyn 00.30 ja tiuku herätti 5.40. Ei vanha ole vauhtikone, ei.  Eilen aamulla pääsin syrjäisen sivupisteen parkkipaikalle ja eikös samaan aikaan pihaan kaartanut toinen auto. Itsekseni tuota ihmettelin, onneksi en ääneen. Pääkallopaikalta eräs kesäsijainen kinkes autostaan ulos ja huomenia huuteli. Muutaman sekunnin sadasosan asiaa ihmettelin, kun tämä kesäsijainen valottamaan asiaa... "mä niinku tuun tänne nyt pariks päiväks perehdytykseen, tuun tänne töihin sit 28.7. alkaen viikoks". Siinä vaiheessa tunsin ylivoimaista halua kääntyä kannoillani, paeta autoon, ajaa kotiin ja soittaa itseni sairaaksi... määrittelemättömäksi ajaksi. Vitun vitun vittu. Tästäkään perehdytyksestä ei meinaan mistään mitään ennakkovarotusta mulle asti ole tullut. Ei ole kukaan kysynyt, ei kourassut, että sopisko ja miten sopis. Niin nousi kierrokset. Eihän se tuon kesätytön vika ole, ei. Ja huom. näistä ei saa erillistä korvausta, näistä perehdytyksistä. Olisko tää nyt viides tälle kesälle... Yep, vittu yep. Niin kypsä.

Mitään en ole oikein saanut aikaseksi. Toisaalta, onko mulla tarvekkaan aina saada??! Pitäis hääkampauksen koeversiota varata ja sitten sitä hääkampausaikaa. Viikonloppuna nassahti tuokin pesti. Näin lomakautena asiahan on joltensakkin helppo hoitaa. Aikaahan on runsaasti tuohon elokuun alkuun...

Just nyt ei taas jaksas mitään ylimääräistä. Ei kotona, eikä töissä. Ei jumankauta... just soi puhelin ja taas tulee yks "perehdytys". Talossa jo pitkään ollut avustaja tulee tänne iltapäivällä katteleen kuviot, tulee tänne sitten elokuun alusta... Meni hermo. Savua. Vittu tää mikään Teboil oo....