Edelliseen jatkoa, jaksaa jatkaa kun savut rauhotti.

Eli sunnuntaina kävin tyhjentämässä kaappini sieltä surullisen kuuluisalta salilta. Tein selväksi, etten ole käytettävissä. Odottelen tässä puhelinsoittoa asian tiimoilta... Taktiikkaa olen miettinyt. Sanonko suoraan vai kaunistelenko? Ei voi vielä tietää.

Niin, eksyin tuossa tuolle hallintasivulle. Ylläripylläri, siellä oli kommentoitu! Meinasin nauruun kuolla. Joku ilmeisesti henkisen kasvunsa saavuttanut henkilö oli ottanut oikein asiakseen kommentoida mun henkistä kasvamattomuutta. Ihanaa. Häneltä pyydän anteeksi, etten ole hänen kommenttiinsa kommentoinut. Mutta teen sen nyt. Meditaatio ei ole sama asia kuin lobotomia. Tai ainakaan mulle. Jos meditaatio hänelle sen vapauttavan tilan tunteista ja tuntemuksista suonut, olkoon hän onnellinen. Jos mun, vajavaisen, kitinä, vinkuminen ja valitus aiheuttaa suunnatonta/kohtuutonta kärsimystä henkisellä tasolla, olen pahoillani. Mutta kuten kommentoija varmaan valaistuneena ymmärtää, tätä paskaa ei ole pakko lukea. Voi klikata parempaa blogia.

Näin.