onneksi. On tasan yksi herätys jäljellä. Alkaa meinaan loma!! Ruhtinaaliset 2 viikkoo. Enkä tee meinaan mitään. En suunnittele mitään suurempaa. Odotan, odotan todella. On ollut vähän kiireitä, töissä ja siviilissä. Ei mitään suurempaa, eikä ihmeellistä, mutta aika vaan menee huristen ohi.

Eilen olin ns. viihteellä. Katsomassa paikallisia suuruuksia paikallisella kesätorilla. Ihana keikka. Likkakaverin kanssa oltiin, melkein selvänä, yhden sidukan join. Ja keli oli aivan loistava, ei hyttysiä. Meni myöhään tai aikaseen, miten tahtoo asian ottaa. Aamulla meinas kuolema korjata, kun kello soitti. Eipä olo vieläkään ole niin ruusuinen. Ajattelin ottaa päikkärit, usean tunnin päikkärit.

Mitäs uutta? Ei mitään... Olen pääkallopaikalla, en pidä yhtään. En sopeudu tänne. Ihme vehtaamista. Olisin niin viihtynyt siellä syrjässä, mutta kun ei niin ei. Nyt siellä 3 vkon jaksoissa kierrätetään vastentahtoisia ihmisiä. Joku logiikkahan tässä on, ei vaan oo avautunu mulle.

Vajaa 3 h tehotonta. Luukut ei pysy auki, hajen kahvia. Kattellaan.