Töissä. Niinpä tietenkin. Ikkunasta kun katsoo ulos, ei harmita. Muuten harmittaa kyllä...

Pikainen kertaus tapahtumiin sitten edellisen blokkauksen. Niih, siis Tukholman maratonilla oltiin toukokuun lopussa. Toinen hullu juoksija oli sairaana (siis muualtakin kuin päästään) eikä näin ollen juossut. Toinen hullu hölkkääjä juoksi, pääsi maaliin. Olimme kaikki kovin ylpeitä ja iloisia!! Onhan se stana saavutus kevyesti keski-ikää hipovalle, vuoden treenanneelle naiselle. Enivei. No sieltä siten sain jonku stanan kesäflunssan tai semmosen, jota olen ihan näihin päiviin sitten sairastanut. Ihanaa. Kesäkuun eka viikkohan mulla oli lomaa, sairastin.

Nii, sitten ostin polkupyörän. En oo montaa kertaa polkenut. Ei oikein noi kelit houkuta. Jos pikkusen vähemmän edes satais, saattasin harkita.

Kerran olen käynyt shoppailemassa. Sillonkin pakollisia tarvikkeita ja veljenpojan synttärilahjan. En siis mitään ole tehnyt. Elämä on todella ollut juuri niin tylsää, kun se vaan voi olla.

Juhannus oli ja meni. Pienen nollauskännin otin. Juuri ennen aattoa tuli postissa kirje, että se stanan yh on jättänyt autosta verot maksamatta. Meinasin repästä hanurini ihan ruvelle. AKE:sta tosin lohduteltiin, ettei he peri verosaatavia omistajalta, vaan haltijalta. AKE:sta meinaan tuli ihan lasku mun nimellä ja eräpäivä heti ja summa n.130 e. Sit vittu jossain siä sivun yläreunassa oli maininta, että tää on niinku ilmotus. Meinas meinaan taju lähteä kun avasin kirjeen. Ajattelin tällä viikolla (on meinaan lomaa to, pe ja ens ma) kipasta taas paikallisella poliisilaitoksella kävisin kysäseen, että josko tää farssi lähtis nyt sitten meneen eteenpäin jatkettuna petoksena. Ei meinaan yh oo ottanut yhteyttä, vaikka poliisikuulusteluissa näin ilmoitti tekevänsä. Kuulustelut oli maaliskuussa... Vitun vitun vittu. You can fuck me once...

Ystäväni, sieltä syvästä pohjolasta, kokee kevyttä ylämäkee kaikenlaisten asioiden kanssa. Omat lapset aiheuttaa harmaita hiuksia ja sydämentykytystä. Näiden lasten tiimoilta on useampi viranomaiskäynti tässä tiedossa. Ei mene vahvasti. Ja sitten pitäis keretä vielä tässä naimisiinkin. Ilmeisesti häävalmistelut on nyt tovin olleet tauolla näiden muiden mieliharmien takia. Toivon tietenkin, että asiat saadaan järjestykseen ja tämä pari naimisiin. Mut on meinaan kutsuttu...

Kaverin kanssa ollaan tässä sokeroitu kun on tyrkyllä asiakkaita ollut. Hankaloittaa kovin toimintaa se vakituisen toimitilan puute. Kun sanoin, ettei sillä rikastu... no ei, mutta omillaan ollaan jo. Ehkä jossain vaiheessa siitä vois taloudellista helpotusta persaukisen arkeen olla. Ihan vielä ei ole se vaihe.

Melkein olen päättänyt, etten jatka syksyllä tuntien vetämistä siellä eräällä kuntoklubilla. Rupeaa olemaan tuo yläkerta asian suhteen zen. Aika siirtyä seuraavaan projektiin, näin ajattelen. Vatsatanssi... hih hih hii. No joo, katsotaan.

Veljen pedot tulee loppuviikosta Suomeen. Ihanaa. Mä niin odotan niitä kakaroita. Nuoremmalle hirviölle syndelahjaks ostin jokapoika-paidan (90 cm, iso) ja unikkosukat. Siniset tietenkin. Soon syötävän näkönen se kersa siniset vermeet päällä. Herra täytti toukokuussa kokonaisen vuoden. Täytyy järjestellä aikaa, että kerkee kunnolla hömpöttään niitä. Terroristi kun on jo niin iso. Ai niin, soli muuten leirillä. Vähänkö nautin?!!! Ei stana tarvinu tapella ja kiljua kitarisat kaarella suihkussa käymisestä, syömisestä, likasista vaatteista ja haisevista sukista. Oli jumalaiset 4 päivää. Vittu kun noita sopivia leirejä on niin vähän.

Nii, siitä tupakkalakosta. Ei oo vielä nasahtanu kohdalle. Odottelen edelleen inspiraatiota. Paino tippuu hiljakseen. Vaatteista katsottuna. Vaakalle en ole ilennyt.

Sivupisteessä käyn normisti röökillä kun siltä tuntuu. Vitut säännöistä. Täällä pääkallopaikalla (olen täällä siis, stana, 3 päivää tällä viikolla ja ens ti) hilppasen ruokiksella ja ip-kahvilla savuille. Tohon nurkalle, missä muutki salaa käy. Tää on oikeesti ihan naurettavaa paskaa... Juu, pistän tässä hakemukset muualle, tuli melkein sopiva paikka tuohon lähelle auki... Nyt on pakko ruveta palveleen...