Olis taas niin stana kirveellä töitä. Kiukuttaa ja vituttaa rankimmalla asteikolla. Arvakkaas mitä nää stanan näppärät toimistorotat on stana aikansa kuluks pähkineet. Aattelivat sitten sen työpaikkatupakoinnin kieltää. Ei stana. Mulle tuli oikeen yh sanoon, että mun ihan oikeesti tarttis tehdä jotain tuolle tupakoimiselle. Argh!!

Niin näin siis täällä pääkallopaikalla. Ämmät juoksee työterveyshuollosta hakeen nikotiinikorvauslääkkeitä jne. Minähän en moiseen rupea. En stana, vaikka työnantaja maksaa osan vieroitushoidon kustannuksista. Olin oleva, todella oleva. Pyysin privaatisti reseptin kyllä, mutta en just suoranaisesti tupakasta vierottautumiseen tarkoitettuun lääkkeeseen. Hih hih hih. Never the less... hillitsee himoja kuitenkin. Ja sain sen reseptin ihan totuuden kertomalla. Mainittakoon siis, että osan totuutta pidin tietenkin piilossa, mutta semmosia asioita tri ei ihan suoranaisesti kysynytkään. Puolen vuoden kuuri, voi ihanaa.

Niin, joo... yritän vierottautua tupakasta. Tässä kohta puoliin, en just niin ku tänään. Tai edes tällä viikolla. Mut joskus tässä. Ku kerkee.

Siinä ne tärkeimmät. Jos hipsis vielä pääkallopaikan nurkalle savulle...