Arvatkaas mitä mää vedän naamaani tällä hetkellä? Melkein ison pussillisen hedelmä-aakkosia on aamun aikana kadonnut kitusiin. Stressiäkö? No totta vitussa. Yllärilöydöksenä aamulla alko NE. Stana. Just ei tarttis. En tiedä, miksi NE on ruvennut niin vituttaan. Ja mikä kamalinta, NE on ruvennut tuleen suurin piirtein säännöllisesti!?! Vaikuttaako ikä siihen? Vai se, ettei treenaa kunnolla? En tiä, paskamaiset fibat.

Muutama päivä töitä, sit olis piiiiiiiiiitkä loma. Tuun takas vapun jälkeen. Ellen voita lotossa (fat chance). Melkein vois sanoa, että just tänään vituttaa taas ihan kaikki. Keli olis passeli lorvailuun. Vois vaan olla ja duusailla. Ja ottaa päikkärit. Tästä yleistason vitutuksesta johtuen nukun taas järjettömän vähän ja huonosti. Sekin osaltaan alentaa tuota kärsivällisyyttä asioiden suhteen. Ja kärsivällisyyshän on muutenkin niin mun hyve.

Tänään täytyy hakee koirien sapuskat. Ei huvittas ajelle, mutta pakkorako. Tai muuten ei ole huomen illaks koirille sapuskaa. Ja tietenkään siitä eteenpäinkään. Miksi rasittaa ihan kaikki? Rasittaako muitakin? Keväällä ja tämmösellä kelillähän pitäs olla niin vitun ilonen, pirtee ja onnellinen. En ole mitään edellä mainituista. Ei niinku minkäänlaista värähdystä mihinkään suuntaan. Rupee raivostuttaan tämmönen välimallin olotila.

Ei stana, eihä tästä tuu mitään. Menee ihan narinaksi. Kahvia ja savua.