On siis havaittavissa. Sain tuossa aamun synkeinä tunteina taas kuningasajatuksen. Joskus niitä tulee monta peräkkäin. Nyt vaan yksi. Sokerointi. Hmm.. onhan se ennenkin mielessä käynyt ja viimeksi jopa selvittelin kurssien hintoja... olivat sen verran suolaisia, ettei pystynykykeneen. Mutta nyt löytyi paikka joka kouluttaa kaksi hyypiöö yhdellä maksulla, solis 215 e per lurjus. Ongelma? Yep... löytää se toinen lurjus. Yhtä tuossa kympillä vonkaan matkaan, mutta vielä ei ole vihreetä valoo vilkutellut.

Tiedän, ettei sillä stana rikastu. Mutta sillä vois sen verran tienata, että vois päivätöitä vähentää. Tai jotain. Ja sitten tulevaisuudessa vois tätä asiakaskuntaa hyödyntää kun saan piikkipeikon paperit. Jotenkin niin vaan nyppii tää tk:n touhu.

Aamulla tälläsin perseeni sohvalle ja katselin kolmosen aamupohdintoja aiheesta ike. Mulla siihen mitään suurempaa mielenkiintoa ole, mutta sen verran seisakkeella yläkerta, että tuijotin ruutua. Enivei. Jossain vaiheessa havahduin ja huomasin, notta stana munhan pitäs olla jo matkalla töihin. Hilppasin niin nopeesti torpasta pihalle ja baanalle, että työvaatteet jäi kotiin. Ja pari muutakin pikkujuttua, jotka olisin voinut nyt täällä päivällä hoitaa. Mutku ei... en kääntynyt takas. Jaksanu.

Harvinaisen vittumainen asiakas kävi aamulla. Vänkäs ja vänkäs. Mikään ei ollu hyvä. Meinas kingetä tohtorin huoneeseen suorin tein, kun mun kanssa ei hommat hoitunut hänen mielensä mukaan. Tartti oikeen kivahtaa, että siellä on potilas lääkärin huoneessa, nottei sinne niin vaan sovi rynnätä. Öönökki pysähtyi ja katsoi kummeksuen, ehkä hieman pelonsekaisella kunnioituksella. Olin meinaan karjassut. Tiesin, että huoneessa on nainen, majava levällään. Olis siinä saattanu lavetilla makaava nainen hitusen häiriintyä, kun huoneeseen olis paukannu reippaasti vanhalle viinalle, sipulille, sisulle, hielle, paskalle ja tupakalle haiseva puistokemisti. Hyi stana. Järkytyksestä toinnuttuaan puistokemisti pyysi lääkäriä sitten soittamaan hänelle, kännyyn ja poistui pikaisesti paikalta. Isovarpaan asennosta päättelen, että puistokemisti tekee musta valituksen ylihoitajalle. Aiwan vittu sama.

Mut niinku, ei ... ei sitten millään jaksas lapioida päivästä toiseen tätä. Oikeesti. Tää ei oo mun juttu. Kahvia ja tupakkaa, rupes niin kiristään.