tuo keli. Aamulenkillä totesin, ettei juu oo mun kelit. Mä mitään muuta voi vihata niin paljon kun tommosta keliä. Tuiskuttaa epämääräisesti joka suunnasta. Suut ja silmät täys lumisohjoa. Aamusellahan kaikista vittumaisin tunne on se, kun lunta sataa pilkkihaalarin sisään, jostain. Hyi hitto. Kirosin ja pärräsin sitten huolella jo ennen kuutta. Eikä tuo näytä vieläkään laantumisen merkkejä, stana.

Vaikka mä aina desantteja (lääkefirman edustaja) mollaankin, on niissäkin joskus jotain hyvää. Tänään kävi desantti ja toi LÄMMINTÄ, TUORETTA PULLAA, RUNSAASTI. Sitä sitten ollaan emäntien kanssa kilvan syöty, ahdistukseen. Yllättävän rauhalllista on täällä syrjässä ollut. Viitti ihmiset lähtee lääkäriinkään tällä kelillä. Onneks. Jaksas hymyillä ja/tai neuvoa yhtään.

Tänään tarttis kurvailla äiteetä kattoon. Lähdös reissuun huomenna, ja mää nuukana ihmisenä mutsille vien kuljetettavaksi paketin. Jotenkaan ei vaan huvittas, tiedän jo etukäteen, että natinaa ja marinaa on tiedossa. Sit mulla jossain kohtaa hitsaa piuhat huolella ja suutuspäissäni lähden takas kotiin körötteleen. Matkalla huomaan, että kah stana, onkin niskat jumissa. Sitten kotiin päästyäni huomaan takaraivolla jumputuksen. Tää on niin monen vuoden kokemus... Ihmiselle, jolla ei koskaan särje päätä, se on ihan helvettiä. Siihen päälle sitten huonosti nukuttu yö ja huomenna olenkin BIATCH! Tieto. Olenhan sitä muutenkin, mutta pikkukirjaimilla. Eli älkää soitelko tänne huomenna ja kyselkö onko lääkärille vapaita aikoja tai muutakaan asiaa toimittako. Ihan vaan omaa mielenterveyttänne ajatellen...

Grillattua kanaa. Sitä tekis mieli. Just emäntä tuli syömästä ja taas ajattelee ruokaa... Juei, kahvia ja savua...