Stana sentäs. Mistä perkeleestä tuota liveä riittää?? Koko ajan menossa, hyväli jotta kerkee nukkumaan. Ja huom... suurin osa tästä häsäämisestä ei ole itseaiheutettua. Siis en ole aktiivisesti hakenut toimintaa, sitä vaan tulee.

Dietti menee edelleen. Vieläkään en ole vaakalla käynyt, muttei farkut ahdista. Treenaus jäänyt hitusen vähemmälle, kiitos räkätaudin. Eilen illalla olin salilla sen stanan pakollisen tunnin heittämässä ja suihkussa huomasin jälleen selässäni tutut karkeat alueet. Vittu sentäs. Ne on tullu takas. Onneks vaan selkään. Tänään ajattelin mennä salille, kaikesta huolimatta.

Olosuhteiden pakosta, isäntä työmatkoilla ympäri Eurooppaa, olen siis ollut yh:na. Pennusta huolehtiminen ja karatetreeneihin kuljettaminen, ruoan laittaminen, siivoaminen, koirien kusetus ja huoltotoimenpiteet ovat siis kaatuneet allekirjoittaneen niskaan. Iltaisin olen niiiiiiiiiiiiiin loppu, että nukahdan ennen kuin takaraivo kolahtaa tyynyyn. Tällä viikolla pikkuhiljaa elämän pitäisi tasottua niihin ns. normaaliuomiin.

Perjantaina työkaveri poikkes mun luona. Siis se joka on täällä sivupisteessä yksin. Antoi avaimet ja ilmoitti jäävänsä pidemmäksi aikaa pois. Mielessäni ajattelin, notta johan jaksoitkin olla kokonaiset 3 päivää töissä. Viime viikolla rouvalla oli ma ja ti palkatonta, joista ti-päivän tuurasin. Toisaalta, mä viihdyn täällä syrjässä. Tänään en ole suuresti viihtynyt. Tänne on tullut uudet puhelimet, vittu stana. Manuaalit on vuodelta miekka ja kirves ja tietenkin längvitsillä. Stana, puoli päivää on mennyt suomentaessa puhelun siirtoa. Hanurista. Mutta nyt homma hanskassa. Ja sen kolme päivää viime viikolla, jotka kyseinen rouva oli töissä... niinä päivinähän töitä ei ole tehty. Tiistaina pidin huolen, ettei tänne jäänyt yhtään rästitöitä, ei yhtään. Tänään tullessani havaitsin kaikki lääkäreiden sanelut keskiviikosta lähtein kirjoittamattomiksi, rahat tilittämättömiksi, lähetteet ja lausunnot lähettämättömiksi. Yep yep. Siinä sitä sitten menikin, tähän asti. Nyt on taas pöydät tyhjänä. Paitsi yhden päivän ajanvaraukset pitäis viä peruuttaa, teen sen huomenna. Mutta periaatteessa siis hommat on tehty. Väsyttää.

Ajattelin kohta laittaa kierrokset koneeseen ja lähtee haneen täältä. Pyörähdän tuolla meidän kylillä kyselemässä kampaajalta, jotta kerkeiskö jotain tälle stanan hippitukalle tekeen. Otin rastat pois viime keskiviikkona ja viikonloppuna värjäsin pääni. Nyt emäntä kattelee kun villakoiran perseestä. Aika tehdä jotain tai lyödä rastat uudestaan päähän. Mutku likkakaveri on lennossa tän viikon, eikä siis kerkee rastoja väkertään, niin...

Panettas. Ylläri. Ei vittu, kahvia ja kotiin.