Joulu on perseestä... siis kokolailla syvältä. Tiistaina ostin ensimmäiset joululahjat. Ettei niinku taaskaan ihan viime tinkaan hommat jääny. Tämän viikon oli huolellisesti kellottanut, mutta kuinka ollakkaan, guru ei ole maisemissa. Vitun vitun vittu (aggressiivi). Meni meikäläisellä sitten kellotukset uusiksi. Sluibasen töistä (rauhallisessa sivupisteessä) tänään niinku todella hyvissä ajoin, että kerkeen ajeleen kaupungille. Sieltä pitäs singahtaa kotiin, viimestään puol neljä pitäs olla kotona. Kusettaa ja ruokkia koirat. Singahtaa pienen mutkan erääseen lasikeskukseen kattomaan loput lahjat. Ja sieltä hurauttaa viimeistään puol seiskaks hakeen koirien sapuskat. Toi lasimesta on niinku matkan varrella sapuskan noutopaikkaan nähden, mutta koska maalla asun, täytyy tehdä pieni lenkki. Ett kotona sitten puol kasin pintaan tai silleen. Ja vittuuntunut, väsynyt ja hikinen. Tuo on tieto. Perseestä.

Huomenna on sokerointi. Jotain kivaa itsellekkin. Niin ja tietysti pukille. Jos sattuis tuleen. Ei voi tietää.

Tiistaina olin likkakaverin ja sen nuorimman mukulan kanssa ostoshelvetissä. Olin yllättynyt, positiivisesti. Melkeinpä oli mesta tyhjä. Hyvin oli tilaa isojen ostoskärryjen kanssa liikehtiä. Ei tuupittu, ei tönitty. Ainoa paikka mihin jonotettiin, oli Sun Ice. WTF?? Aattohan on maanantaina, eli viikonloppuna voisin veikata, että ostoshelvetit on kuin lekalla lyötyjä.

Tuli se "joulurauhaa" -paita. Ihana. Provokatiivinen, tiedän. Laitan sen aattona päälle. Mutsi repii essunsa. Hah hah haa. Toisaalta, ainahan sitä voi toivoa toivomasta päästyä, että just tänä jouluna ei tulis sanomista. Yeah right... Niin, ja pukki on tilattu viideks. Pitäs mennä sinne kuulemma sit hyvissä ajoin. Mutsin tietäen ja tuntien, meidän pitäs olla paikalla jo vittu kahdelta pönöttämässä. Mä kyllä aattelin kolmelta kusettaa koirat ja ruokkia ne ja vasta sen jälkeen jos suunnistettais... Oltas ehkä karvan yli neljä siellä. Taitaa siitäkin tulla sanomista. Mutsi kuitenkin alottaa sen "joko-te-kohta-tuutte-jaa-miten-niin-ette-oo-vielä-lähteny" -soittelunsa jo kahdelta. Vitun vitun vittu (lakooninen aggressiivi).

Niin, siis yllätyslöydöksenä olenkin tämän koko viikon majaillut täällä syrjäkylillä. Ihanaa. Oikeesti. Täällä on niin hiljasta ja rauhallista. Ja järettömästi herkkuja. Se on se pointti... Kaikki menee. En sano millekkään "ei kiitos". Pyhien jälkeen loikkaan vaakalle ja pyörryn. Tieto. On vaan niin saamaton ja laiska olo, ettei niinku jaksa välittää mistään. Itseinho kasvaa. Jaa, mistäkö sen tietää... taas eilen illalla smurffailin netissä ja löysin itseni syömishäiriöisten sivuilta. Luin niitä ja samaistuin jälleen kerran. Vittu tommonen leimautuminen on pahasta. Mutta ihanan laihoja ihmisiä. Eihän musta sellaista tule, ei tietenkään. Muutaman kilon saatan pudottaa. Just just. Ja näillä sanoilla se on ennenkin vähän lipsunut.

Aiku niin, sitähän piti kertoo. Näillä näkymin näyttäis siltä, ettei mulla todellakaan ole kevätlukkarissa yhtään vakituntia. Vittu jihaa!!! Se mun vakiperjantain tunti lopetetaan!!! Vittu jihaa!!! Joku olis siitä saattanut suuttua. Tunti lopetettiin siis noin vaan, mulle ei virallisesti ole asiasta kukaan puhunut. Mutta mua ei todellakaan vituta. Päinvastoin. Niin monta vuotta pidin sitä paskatuntia, ettei niinku hetkauta pätkääkään. Olisin niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin onnellinen, jos ei tarvis mennä salille koko keväänä. Siis vakitunnin merkeissä. Ehkä vois joskus sipasta jonkun keikan, mutta niitäkään ei usein. Joskus vaan tulee semmonen olo, että vittu ny tää riittää. Mulla on nyt sellanen olo. Ei vaan ole mitään annettavaa, eikä juurikaan kiinnosta "uudistua ja hakea inspiraatiota". Vittu mitä kliseitä. Kuka niitä keksii? Joku ruåttalainen håmåinsinööri varmaan...

Onkos vielä muuta... hmmm... Just ei juolahda mieleen, mutta kerron kun tulee. Se olis sitten kahvia ja savua, yllättäen.