Maanantai. Olotila on juurikin sellainen, että pasi-panssarivaunut olis koko yön pitäny bileitä mun ruodon päällä. Tulisinkin kipeeksi. Voih, onnea...

Ei oo kerenny paljon kertoon kuulumisia. Kaikenlaista tässä. Ulkomainen vahvistus vietiin isännän toimesta satamaan lauantaina. Oli ihan jees nähdä naista pitkästä aikaa. Oikeesti. Ja niin oli kuulkaa ihana huomata, että rypistyy ja vanhenee ne muakin nuoremmat. Tämä nainen oli valitettavasti vanhentunut PALJON. Toisaalta sääli, oli aikoinaan kaunis nainen. Nyt näyttää lähinnä kärttyiseltä sossun tantalta, huonossa jakkupuvussa ja paplari-kampauksessa. Niin, no... miltähän mä näytän näissä kledjuissa ja rastatukassa... hmmm.

Viikonloppuna opiskelin taas. Pää on siitäkin johtuen ihan vitun sekasin. On tää rankkaa. Just kun meinaa jotain ymmärtää, huomaakin, ettei todellakaan ymmärrä. Niinku pajatson pelaaminen (nuoremmille lukijoille tiedoksi, että mun nuoruudessa oli semmosia markan jassoja...). Eli hakkaat ja hakkaat markkaa slottiin ja aina sillon tällöin se kilahtaa suoden sulle 5 markan voiton. En oo seurannut nuita peliautomaatteja, notta mahtaako vielä olla ns. vanhan ajan pajatsoo. Nuoruudessa oli todellaa cool, jos meni assan kahvioon, osti kolan, pisti levyautomaatin soimaan ja pelas pajatsoo. Sitä teki vaan starat. Siitä lähetettiin aikoinaan huomautuksia kotiin.

Rupee tuntuun siltä, etten jaksa. Mitään. Tänään. Olis illalla tunti. Pitäs tänään kotiin päästyä koittaa poltella uus levy, versio nro 1 laukkaa muutaman kerran. Toisaalta tuolla tunnilla käy melkein se vakiporukka, että silleen on ihan kiva ja väkeäkin mukavasti. Mutta jotenkin nyt on vaan loppu. Siksipä epätoivoisesti toivon tulevani kipeeksi. Sais maata köllöttää omassa sängyssä muutaman päivän. Nauttisin syntisesti.

Vittu jaksas tätäkään... kahvia ja savua.