Piti sitten sairastaa perjantaina. Kuumetta ilman kummempaa syytä. Ja tietenkin rungosta nahka räjähti, aivan totaalisesti. Ihanaa. Loppumaton kutina on...

Lauantaina sitten piti keskittyä särkyneen sydämen ompelemiseen. Taas semmonen taitolaji, jota en hallitse. Hain kaverin sitten meille hoitoon. Mitään ihmeellistä ohjelmaa hänelle ei tarvinnut järjestää. Sohvalla köllimistä, tyhmien elokuvien katsomista ja nenäliinan ojentamista. Lohdutuksen yritystä. Toisaalta, en edes yrittänyt omasta mielestäni lohduttaa. Listasin asioita, niitä huonoja. Tuupin kaveria siis aktiivisesti eron suuntaan. Onnistuneesti. Näin pääsen itse tulevaisuudessa vähemmällä. Tiedän sen. Musta ei ole kenenkään ainiaasti-ja-iankaiken -paapojaksi. Eieiei. Elinen päivä meni suurin piirtein samalla kaavalla paitsi, että kaveri itki vähemmän. Illalla heitin sen sitten kotiin. Oli energiat siis niiiiiiiiiiiiiin loppu. Yön nukuin kuin pien porsas. Aah, sitä rauhaa ja autuutta.

Ihmeellisen seesteinen olo on ollut. Normivitutusta lukuunottamatta. Oikeen itseenikin hämmästyttää. Tai no niin... asia mikä VÄHÄN VITUTTAA, on se, että Dexter loppu. Nyyh. Kirous ja kuolema. Jään odotteleen dvd-boxia.

Töissä siis. Todella kypsää touhua. Jaksa kuunnella akkojen kälkätystä tästä tehyn jutusta. Totta puhuen, tänään on täysin turha päivä. Tällä viikolla olen 3 päivää ns. yh:na. Guru on työreissulla. Edes se ei suuremmin vituta. Hämmästyttävää. Olenkohan masentunut?? Buahahahhahaaa....