Perjantai!! Tätä sitä on taas odotettu. Koko viikko. Aamu alko säpinällä töissä. Asiakkaita tuli ns. ovista ja ikkunoista. Meinas ruveta ahistaan se ylenpattinen palveleminen ja hymyileminen.

Toinen ahdistuksen aihe: http://www.boondocks.fi/runawaydogs.shtml . Että mun pientä sielua kylmäs. ISOSTI. Soitin jo isännälle asiasta. Meinas herra repästä peliverkkarit, huolella. Luetteli (kylläkin aivan realistisia ja hyviä) syitä, miksi juuri nyt ei voida ottaa kolmatta koiraa. Kuuli varmaan mun äänestä jotain, kun lohduttaen sanoi varmaan koiria riittävän. No tuosta laumasta riittääkin. Mutku mä olen joissakin asioissa niin helvetin hätänen. Loppupeleissä isäntä ei kieltänyt lauman kasvatusta, mutta muutama asia pitää saada hoidettua ennen sitä. Esim. se stanan aita tontin ympärille ja kuraeteisen tyhjennys (toimii meillä nyt varastona, kahden edellisen koiran takiahan se kuraeteinen rakennettiin) ja viimeistely. Tiedän jo etukäteen, etten nuku ensi yönä juuri lainkaan. Jopa mullakin on asioita, jotka ns. pahottaa mielen pitkäksi aikaa. Ja eläinten kohtelu on yksi niistä. Mutta ei tästä enempää.

Niin, aiemmin tällä viikolla se likkakaveri, joka tuli kahville juoruaan... no niin, tilannehan on nyt se, että se on tavannut miehen. Siis toisen miehen. On "onnellisesti naimisissa", pari pentua ja silleen. No tämä toinen mies on eronnut pari vuotta sitten, lapsia liitosta on. Niin, tää mun kaveri on siis niiiiiiiiin korviaan myöden hullaantunut tähän mieheen. Tapasivat muutama viikko sitten. Sen jälkeen ovat pitäneet enenevästi (vittu ku hankala sana kirjottaa) yhteyttä ja tapailleet. Arvannette, että mun ensimmäinen kysymys oli, jotta joko on pantu... Juu, on. Hyvä on, kuulemma. Kaverin päivittäinen marssijärjestys on seuraava: aamulla normisettiä kotona, katsoo aamulla kersat kuntoon ja lähtee töihin. Töistä tyypilliseen tapaan kaupan kautta kotiin ja normisettiä ruuanlaittoineen ja pakollisine kakaroille kiljumisineen. Miehensä tulee töistä yleensä suoraan ruokapöytään. Tämän päivittäisen kohokohdan jälkeen normisettiä läksyistä huutamisineen ja kämpän raivauksineen. Seiskan pintaan kaveri sitten lähtee "harrastamaan" eli ajaa toisen miehen kämpille paneen. Kotiutuu "harrastuksistaan" siinä ysin pintaan, jonka jälkeen alkaa taas normisetti hampaiden pesu kiljumisineen. Hmm... tämä kuvio on ollut reilun viikon nyt käytössä. Oma mies duusailee mitä duusailee kotosalla, ei harrasta mitään kodin ulkopuolella. Joskaan ei juurikaan osallistu siihen normisheisseen joka liittyy olennaisesti jokaisen huushollin pyöritykseen. Kyselin kaverilta, etteikö mies yhtään kysele/ihmettele tms. Kuulemma ei. On jopa esittänyt pienen tyytyväisyyden siitä, että vaimo on löytänyt itselleen liikunnallisen harrastuksen. Hah hah haa. Ziizös. Kaveri siis pukee päälleen ns. lenkkeilyvarusteet, joten mies ilmeisesti luulee, että akka painaa hulluna kairassa pari tuntia. No painaa hulluna, se on varmaa...

Niin... sitähän mun piti tästä kertoa. Että nyt on kaverille ruvennut tuleen sitten näitä syyllisyyden tuntemuksia jne paskaa. MitVit?? Heillä ei ole diiliä, eli elävät ns. yksiavioisessa suhteessa. Kaveri kokee pettävänsä jokaisella tavalla. On kehitellyt jotain stanan helliä tunteita tätä toista miestä kohtaankin. Kääk. Melkein teki mieli lyödä kaveria. Hoito on hoito, ei semmoseen ihastuta/rakastuta. Nää on sitten just niitä tilanteita, jollon mun ymmärrys on koetuksella. Tein meinaan vitusti töitä, että sain purisettua normikansalaisen normivastaukset tämmösessä tilanteessa. Sain aikaiseksi Oscarin arvoisen suorituksen painavine varoituksen sanoineni. Plaah. Ja mieli olis tehny sanoa, että pane senkun kerkeet, vittuako podet huonoa omaatuntoa moisesta, seksi on ihana asia, perkeleestä on yksiavioinen parisuhde. Ripityksestäni huojentuneena kaveri sitten lähti kauppaan. Ja mä potkin itseäni.

Juuh, ja kahvia.