Tarttis keretä värjäämään omat kutrit, että sais noi rastat takasin. Että on kamalan näkönen karvoitus. Aamulla hiukset on kuin petolinnun perse aamupaskan jälkeen. Onneksi aamulla naama sointuu kivasti tukkaan. Ei siis ristiriitaa. Viime aikoina olen pannut merkille silmäpussit. Kunnolliset siwan-kassit. Ainahan mulla jonkinlaiset ulokkeet silmien alla on, mutta nyt ne jostain syystä on erityisen korostuneet. Liekkö kusi päästä ruvennu valuun alaspäin??

Komennukseni täällä sivupisteessä jatkuu toistaiseksi. Siihen olen tyytyväinen. Paitsi ettei täällä ole kanttiinia. Toisaalta se on hyväkin juttu, muttei tänään. Loppu just tupakat. Vittu. Tehoton loppuu tänään klo 15. En ihan ajatellut siihen asti kärvisteleväni täällä ilman tupakkaa. Taitaa olla kaikkien etu, että pyörähdän tuossa paikallisessa kaupassa. Matkaa on kuitenkin siihenkin sen verran, että autolla on mentävä.

Tänään taas meikäläisen matalalentoyhtiö singahtelee koko illan. Alustavasti kellotin, että kotiin (lue sohvalle) pääsen ehkä juurikin Houseksi. Paitsi niin, ne koiratkin pitäs kusettaa iltaselle. No Dexteriä EN missaa. Siinä on sitä jotain. Sekin on sosiopaatti, ehkäpä siksi olen jäänyt siihen sarjaan koukkuun. Jotkut asiat siinä vaan niiiiiiin kolahtaa.

Olen ryhdistäytynyt. Taas. Kerran. Yritän saada tämän autokaupan vihdoin ja viimein pois päiväjärjestyksestä. Näyttää vähän siltä, että auton ostaja on kadonnut. Ei vastaa tekstareihin, eikä ota yhteyttä. Perintätoimistoa ajattelin peräänsä usuttaa. Hippasen vituttaa ne saatavat, 3200 e. Olis niillekkin rahoille käyttöä. Menee häneltä sitten ulosoton myötä luottotiedot. Toisaalta, mieluummin hänen kuin minun. En jaksa enään yhtään yrittääkkään ymmärtää yh:n käytöstä. Tuskin olisi hän näinkään kauaa ymmärtänyt.

Ajattelin piruuttani asentaa kävijälaskurin tälle saitille. "Tilasin" sen jo, mutta kasaamisohjeethan tulevat mun sähköpostiin, jonne ei tietenkään pääse. Kiitos kuntayhtymän nörttien. On sekin muuten kumma juttu, että jotkut sivut/sivustot täytyy sijoittaa kiellettyjen listalle. Yllättäen rallisivuille pääsee... vink vink vink. Tästä olen ennenkin kitissyt. Epistä, niinkuin terroristi asian ilmaisi.

Niin, ostin sille sitten sen karate-puvun. On sitä nyt soviteltu ja vyötä sidottu. Miten voikaan lapsi tulla moisesta asiasta niiiiiiiiiiiiiiiin onnelliseksi... Sitä kadehdin. Sitä lapsen kykyä onnellisuuteen. En viitsi edes muistella, koska olisin tuntenut mitään edes lähelle sitä tunnetta liippaavaa. Ehkä lapsena tunsin joskus samoin. En muista. Ystäväpiiriini kuuluu eräs, joka tuntee samoin. Tai siis joka on kykenevä tuntemaan samoin. Oikeasti, joskus ajattelen asiaa haikeana, että olis se ihanaa edes kerran tuntea siten. Ehkä se olisi opettavainen ja kasvattava kokemus.

Ajelin sitten eilen sinne salille kuunteleen reservilevyt. Toinen ei toimannut ja toinen toimi, siis jos ei paina esim. next-nappulaa. Sitten se hukkaa taas koko levyn. Hieno vehje, helvetti. Huomista odotan, todella.

Ei tässä auta, kauppaan.