johtuneeko siitä, että räkä blokkaa tehokkaasti hapen kierron rusinaan? Vai siitä, että kolmiolääkkeet on ihunia? Mene ja tiedä.

Yli viikko on mennyt päin persettä, suoraan sanottuna. Toinen olkapää räjähti, huolella. Vaikka aina sanonkin, että kipu on kivaa ja tuska taivaallista... ei just siinä kohdassa pitäny paikkaansa. Parin yön kipuvalvomisen jälkeen olin valmis viilteleen ranteet. Sen päälle, niinku bonuksena, sain vitullisen flunssan. Tyyliin yskäseppäs ripulissa... Eilen sitten potkin itteni töihin, ei se kotona makaaminenkaan mitään herkkua ole. Olkapää oireilee vähän, mutta flunssa ei luovuta. Stana. Rupee runko oleen aika väsyny tähän sairastamiseen, päästä puhumattakaan. Ei niinkun mitään valoa taas tunnelin päässä, ei vittu niin mitään. Miksi tämmösessä olotilassa ei sitten ovi jäädä kotiin parkuun omaa surkeuttaan ja silleen? On kipee, muttei kuitenkaan ole kipee.

Akat töissä hirveetä älämölöä pitävät nuista liittojen palkkaneuvotteluista. Millään jaksa ottaa kantaa hoitajien palkkoihin. Just ei niinkö kiinnosta. Luvataan mitä luvataan, koskaan niitä ei pidetä. Pitäis jo akkojen ymmärtää. Meitä on niin vitun helppo uunottaa. En todella jaksa innostua asiasta, suuntaan tai toiseen. Vittu homma, mutta tulipa valittua. Toistaiseksi siis rämmin tässä paskassa, joskus loikkaan toiseen lammikkoon.

Ja mua kiukuttaakin ihan tolkuttomasti. Ei ole yhtä yksittäistä syytä tähänkään. Mikään ei ole ny hyvin. Niin, se kaverikin sitten muutti. Vituttaa sekin. Menee taas meikäläisellä kaikki niin reisille... ja toisaalta kaikki on hyvin. Plääh. Kyllä te tiedätte tunteen.

Työnteko on muuten perseestä, vittu haen kahvia ja meen pihalle tupakalle. Saatan jopa keskenäni kirota ja pierasta päälle. Just semmonen olo.