Kisat oli. Meni ihan hyvin. Ei valittamista. Pientä hässäkkää kisajärjestelijöiden kanssa ja uusista sääntömuutoksista vääntöö. Mutta loppupeleissä alles güt. Lauantai-iltana ajeltiin takas kotiin päin. Ihan loppu. Siis totaalisen uupunut. Mielessä jyskytti vaan syvä toive päästä omaan sänkyyn. Olin kotona vähän ysin jälkeen ja kömmin sänkyyn kympiltä. Ennen aamua ei mitään havaintoa. Heräsin vasta kasilta. Kammottavan pitkään nukuin. Jotenkin oli koko päivän semmonen hakattu olo. Ihan tyhjä. Jyskytti takaraivolla vaan ajatus, että kohta on Lahden kisat. Vittu. Tää on kyllä ehdottomasti viimenen kerta...

Ja vettä sataa, sitä sitten riittää. Ällöttää kastua. Vaikka mitä paat päälles, niin joku rungon osa kastuu kuitenkin. Autossa menee ikkunat huuruun. Ei kiva.

As you all can see.. mulla ei taas oo mitään sanottavaa. Flegu olo. Töissä menee vasemmalla kädellä. Ei paljon naurata mikään. Mikä sinänsä on yllättävää. Tänään tarttis salille mennä ja hymyillä. Taidan lopettaa vuoden vaihteeseen nekin hommat, tuntuu vaan ettei ole enään mitään annettavaa. Motivaatioo ei ole.

Ei stana, kahvia ja savua.