joku aika takaperin avauduin tästä laitosta. Jolle jälleen kerran kylmää kyytiä annoin ja ns. lemppasin. No, olettamukseni herran hiljaisuudesta ja ymmärryksestä tämän asian tiimoilta osui jälleen oikeaan. Lauantai-iltana tuli viesti. En vastannut. Tuli toinen ja kolmaskin. Reagoin viileään sävyyn ja muistutin miehen mieleen, ettei ole kuin yksi asia, joka lämmitettynä on parempaa... lihasoppa. Ei mennyt perille. Eikä myöskään toinen klassinen kommenttini, että kertaalleen kustua nuotiota on huono mennä sytyttään. Huaks. Jaa, että mikä on tilanne? Hän lähettelee tekstareita mulle pitkin päivää. Välillä hempeitä, välillä vain ilmoitusluontoisia asioita. Hmm... mitähän vittua mä teen tiedolla, että hän menee nyt syömään?? Turha varmaan sanoa, että vähemmän kommentoin kumpaakaan tekstiviestilajia. Voiko olla turhauttavampaa? Ei paljon.

Mitäpä mun elämääni muuta uutta sitten viime tekstin? Kiirettä. Hoppua. Nautintoa. On syksyn tuleminen jälleen vilkastuttanut "markkinoita". Lomat pidetty, parisuhteet todettu tylsiksi ja/tai elähtäneiksi. Kaivataan piristystä arkeen. Ja keneen silloin otetaan yhteyttä? Tietenkin muhun. En valita, en. Osaa nuista ns. vanhoista laitoista en ota kuvioihin enään. Ne on nyt nähty ja huonoiksi todettu. Tilalle otetaan uusia, niitä olis tulossa enempi kun kerkee katsastaan. Ystäväni naureskeli eräänä päivänä kun olimme kahvilla (jonka aikana pari nuorempaa miestä kävi norkoilemassa ja puhelinnumeroo vinkumassa), että mulla varmana lukee otassa "fuck me, I´m good". Molemmat nuorukaiset jäivät ilman numeroa. Ei vaan napannut kumpainenkaan.

Aivan turha vaipua epätoivoon näin kevyesti keski-ikäisen rouvan... vientiä riittää. Siis jos ei oikein suhdetta etsi.

Niin, palataksemme tuohon viime viikkoon. Mähän tein pyhän päätöksen nasauttaa vouhotinta välittömästi hänen erheistään ja muusta sellaisesta käytöksestä. Kävikin niin, ettei alkuperäinen työsuunnitelma taaskaan pitänyt paikkaansa. Olin vouhon kanssa vain muutaman tunnin yhdessä. Sinä aikana sain sanottua kahdesti, ja vielä samasta asiasta. Toisella huomautuskerralla käytin ääntä. Vouhotin järkyttyi. Suuresti. Ja mä nautin. Suuresti. Ihanaa. Villisti veikkaan, ettei järkytys aiheuta vouhottimelle pidempiaikaista muistin palautumista. Tämän viikon loppupuolella mun pitäis olla sen kanssa taas samassa pisteessä. Katsotaan, miten menee.

Siinäpä ne, tärkeimmät. Jos sitä kahvia ja tupakkaa.