Niin, mitäpä tänään? Eipä kai ihmeitä. Eilen illalla eksyin aiemmin mainitsemalleni keskustelufoorumille. Ei ollut yllätys suuri, kun tämä vajakki oli kirjautuneena paikalla. Yleisessä keskustelussa kalasteli myötätuntoa ja suoraan sanottuna säälipillua. Nauratti. Mutta minähän en hänen kirjoituksiaan kommentoi julkisesti ko. foorumilla. En ollut sillä tuulella, että olisin vaivautunut edes kiusaamaan tuota vajakkia.

Niin, enkä soittanut miehelle. Vielä. Tänään illan vietän ystävättäreni kanssa, tiiviisti. Hänen tukkaongelmansa pitää siitä huolen. Ajattelin kaupan kautta käydä ja muutaman sidukan itselleni ostaa. Harvinaista. Yleensä en todella osta kaupasta siideriä, tai muutakaan alkoholipitoista. Käyn tarvittaessa Alkossa. Nyt ei aika riitä. Olen taas kellottanut työpäivän jälkeiset tapahtumat tarkalleen.

Tänään on, viittomista huolimatta, hieman viileämpää kun eilen. En valita. Autuasta on, kun aurinko ei porota tappavasti.

Töissä. Kesätyöparini viimeinen työpäivä. Sääli. Häntä olisin jaksanut katsella pidempäänkin. Ei häsellä. Huaks. Tästä tietää syksyn tulevan. Seuraavaan lomaan on vielä aikaa, lokakuussa muistaakseni on viikko. Sitä ennen on kyllä kaikenlaista hässäkkää tiedossa. On bodauskisoja, joihin on mentävä. Ei siksi, että haluaisin, vaan siksi, että olen luvannut. On asioita, joita pidän pyhinä ja lupaukset ovat semmoisia. Lupauksen rikkojat ovat silmissäni viheliäisiä eliölajeja. En ymmärrä.

Kuten taas rakkaat lukijani huomaavat, mulla ei ole mitään sanottavaa. Tapan tehotonta työaikaa. Hakis kahvia ja menis tupakalle. Kiitos, kuulemiin.