Ihan loppu. Koko emäntä. Jostain zykosomaattisesta syystä johtuen olen niin väsynyt, ettei enään edes vituta. Mikään. Huolestuttavaa.

Illalla sänkyyn mennessäni palelin. Luoja miten palelin. Ailahti pieni toivo jonkin taudin iskemisestä ja pakollisesta saikusta. Piti oikein toinen peitto rungon suojaksi laittaa. No yön nukuin sitten niinkuin pieni possu. Herätyskelloon heräsin. Muistan vielä unen. Oli todella huono olo, semmonen sairas. Mittasin kuumeen, 36.25. Se siitä ihanasta taudista, jonka turvin sais jäädä vaan makaan.

Koko päivä töissä on mennyt semmosessa epätodellisessa usvassa. Mitään en omasta mielestäni oo saanut aikaan. Pakolliset duunit menee vasemmalla kädellä. 45 min tehotonta vielä jäljellä. Sitten allekirjoittaan sieluni paholaiselle eli lainalappua pankkiin. Vittu. Oho, sanoin noin, muttei edes se vituta. Mutsi tulee tänään käymään. Kahvia ja pullaa. Blaah blaah blaah. Varmana avaa sanaisen arkkunsa veljeni vaimosta, taas. Ja kas, vieläkään ei mua vituta. Nyt täytyy huolestua.

Kun mutsi lähtee, rojahdan sohvalle, enkä tee mitään. Murisen jos joku puhuu mulle. Jos menis todella aikasin (siin seiskan pintaan) nukkuun tai jotain. Oliskohan huomenna ns. normaali olotila? Toivottavasti. Huomenna alkaa Dexter. Verta, kauhua ja suolen pätkiä. Voi, kumpa sarja ei olisi pettymys. Olis oikeesti ihanaa jäädä johonkin sarjaan koukkuun. Edellinen must-sarja mulla oli mullan alla. Siis se ensimmäinen kausi. Sitten siitä tuli ihan ihmeellinen, en tykänny. Lopetin katsomisen. Niin ja pokka pitää... se on ehdoton helmi. Ja absolutely fabulous. Hyacint Bucketista tulee niin anoppi mieleen... jos joskus tulis sarjasta suomalainen versio, ehdottaisin anoppia siihen pääosaan.

Ei stana, kahvia ja savua.