Päivänä muutamana eräs pateettinen vanha laitto on esittänyt loukkaantunutta ja mustasukkaista rakastajaa. Buahahahahaa. Ressukkahan tekee eräällä keskustelufoorumilla itsestään suoranaisen pellen ja aivan ilman mun apua. Olen useammankin tekstarin häneltä lukenut vedet silmistä valuen ja rakon hallintaa peläten. Miksi toisille laitoille on niin vitun vaikea käsittää, että uudet mallit on tullu markkinoille? No tämä on ollut semmonen sääli-kesto-laitto. Tai no olen siis antanu sille kerran ja se riitti, huono. Asuu toisella paikkakunnalla onnettomassa parisuhteessa vaimokkeensa nauramana ja pilkkaamana. Onko sitten ihme, että takertuu kuin tikku paskaan? No ei.

Eilen illalla oikein mietin tätä laittoa. Mä oon ns. lempannut sen useampaan kertaan ja aina se tulee takas. Masokisti. En ole erityisen huomaavainen tai hellä. Asiat olen suoraan sanonut ja luullut, että peelo ymmärtää. Joskus pysyy poissa kuvioista jopa 2 kk, mutta sitten alkaa taas tekstareita tulla. Tällä eräällä keskustelufoorumilla hän antaa ymmärtää, että kuulun hänelle. Säälittävää. En vaivaudu edes kommentoimaan tuota harhaa. Vakiporukka tietää kyllä mistä on kyse.

Mutta oikeesti hei, kuinka voi olla ihmisen elämä säälittävässä pisteessä, jos täytyy kynsin hampain toisessa ihmisessä roikkua?? Etenkin kun se toinen ihminen ei osoita mitään merkkejä kiintymisestä tai muusta sellaisesta. Jotain machoiluahan sen täytyy olla. Niin no, eilen ko. foorumilla nolasi itsensä täysin vakiporukan silmissä. Pitäskö mun sääliä? Buahahahahhaaa. Ja tämän laiton tyyli... yrittää ns. julkisesti nolata mut, mikä sinänsä jo osoittaa laiton henkistä tasoa, sattuu aina omaan nilkkaan. Mulle se on mitätön olento, en vaivaudu lukemaan hänen tekstejään tai kommentoimaan niitä millään tavalla. Mulla ei ole tarvetta nolata ketään julkisesti. Musta se olisi osoitus huonosta itsetunnosta, alentuneesta todellisuuden tajusta ja osoitus siitä, että edes vähän välittää.

Tuo laitto jälleen kerran lupasi, ettei tule ikinä enään ottamaan muhun mitään yhteyttä. Jälleen kerran mielessäni sanoin, paljonko lyödään vetoa? Mutta sain pidettyä suuni kiinni. Jotenkin niin ennalta arvattavissahan tämäkin on, että oikein naurattaa.

Tämän "lopullisen rauhan" kunniaksi otin siiderin, kylmän siiderin. Istuin takapihan terassilla tupakkaa poltellen ja hävyttömästi nautin.