kuin perjantai, tilipäivä. Tulee lomarahat. Naputtelin kasan laskuja jo tuota maagista päivää odottamaan, kevyet 490 e. Silleen.

Viikonloppuna kaveri meni kihloihin. Tiedossa oli, päivämäärän takia. Mutta viime aikaiset parisuhdekriisit ovat epäilyttäneet mua tämän asian tiimoilta. Ilmeisesti parisuhde on paikottu. En tarkemmin asiaa kysellyt, en jaksanut.

Masennuttaa, en ole masentunut. Ajattelin tänään käydä itselleni sykemittarihässäkän ostamassa. Miksi? Hitostako mä tiedän, rupes vaan tuntuun, että sellasta tekee mieli. Mieli voi muuttua, kun kauppaan pääsen. En ole käynyt vaakassa, en halua. Syönyt olen vain pakon edessä tai katseiden alla. Eli kalorit pyyhkii todella miinuksen puolella. Tänään ajattelin suunnata salille. Niin no, tietenkin koukkaan ensin kotiin ja vasta sitten salille. Asiat kotirintamalla kun ei edisty mun laatimaan aikatauluun. Joten töistä kotiin, koirien kusetus ja ruokinta ja vasta sen jälkeen salille. Hianoo. Vittu siinä tuhraantuu ihan turhaa aikaa. Olis helpompaa kun vois lähtee töistä suoraan, niinku ennenkin. Mutku mutku. Sais sen tarhan koirille, niin vois vaikka mukula laittaa elikot päivällä pihalle. Kävisin sitten niiden kanssa salipäivinä vaan aamu- ja iltalenkit. No, tilanne on vähän hankala nyt. Ei voi mitään, siihen on sopeuduttava.

Työkaveri ottaa päähän. Vitun tyhmä luuska. Siis toi työkaveri. Mä oon tänään jo kerran ärähtäny sille. Mutku se on oikeesti tyhmä, ei ymmärrä, ettei pitäis tunkee toisen reviirille sählään ja sotkeen. Ärähdyksen jälkeen se muisti paikkansa tasan 10 min. Sitten se puuttu taas mun töihin, lähdin tupakalle, ei vaan jaksanu sanoa uudestaan samasta. Muutaman kerran olen herkutellut ajatuksella, että paljonkohan sitä sais talon puolesta saikkua, jos tuota kalkkunaa täräyttäis kuonoon. Kahvihuoneessa veikataan pitkää lomaa. Ei huono. Ehkä joskus mulla pettää kontrolli ja todella täräytän sitä ensin ja sanon vasta sitten. Olishan siinä sekin hyvä juttu, pitkän saikun lisäksi, ettei sitä varmaan ikinä laitettais samaan työpisteeseen mun kanssa. Eipä huono sekään. Tässä talossa ei ole yhtään työntekijää, joka jaksaa tuon lehmän kanssa olla useampaa päivää samassa pisteessä. Yleisesti on tiedossa hänen omalaatuinen luonteensa ja vouhotukset. Mutta jos pomokaan ei saa kuriin, niin kukas sitten?? Kaikkihan täällä odottaa, että kotka jää eläkkeelle. Mutta siihen on vielä useampi vuosi. Vittu.

Kuun vaihteessa olis ruhtinaallinen viikko lomaa. En ole suunnitellut mitään. Mutta mun puolestahan asia on järjestetty. Tulee stanan sukua ulkomailta lomaileen. Että siinä sitä sitten kokkaan ja passaan. Sekin on metka asia, että vaikka muuten olen itsekäs ja sanavalmis ja reipas lyömään hanttiin, niin tämmöisissä tilanteissa mä olen se nyökyttelevä ja myötäilevä nössö. Kuinka voi olla vaikea sanoa ei!

Jep jep. Olihan sitä tässäkin, maanataille purkausta. Kotka tulee kohta syömästä, taidan lähteä tupakalle. Ja lorvia...