Aamulla olin jotenkin niin huojentunut ja tyytyväinen, että ajattelin tämän kummallisen olotilan karistaa mielestäni loikkaamalla vaakalle. Sissos sentäs, 73.1 kg. Aika paljon, mutta ei niin paljon kun viimeksi. Nälän tunne on vähäinen, silloin tällöin pilkahtaa, saan sen nujerrettua. Lienenkö alitajuisesti siis tietoinen painon putoamisesta, kun olin aamulla niin tyytyväinen.

Niin ja oikeasta kyynärtaipeesta on ihottuma hävinnyt. Se on varmaan tuon säälilaiton ansiota, buahahahaa. Nyt kun se ei ota (enään ikinä) muhun yhteyttä, ei mun tarvi tuntea niitä turhautumisen/ahdistumisen/suuttumisen/halveksunnan tunteita. Mistäköhän nuo polvitaipeen ihottumat ottais itteensä ja lähtis?? Joo, rasvata tarttis, mutta kun en ihan vielä halua koskea itseeni.

Perjantaina pitäis mennä syömään kavereiden kanssa. Jossain vitun mielenhäiriössä olen tullut luvanneeksi. Täytyy netistä käydä etukäteen lukemassa ruokalistat ja valita valmiiksi. Mua jotenkin ällöttää mennä mihinkään syömään tietämättä mitä syö ja paljonko syö ja paljonko siinä on kaloreita, hiilareita, proteiineja ja rasvaa. Mutta kun ravintoloihin ei voi ottaa omia eväitä mukaan, ottaisin muuten. No, tuo ravintola on hyvätasoinen paikka, ei mikään "vitosen pizzeria". Ja kuka sitä ruokaa tekee? Se on kanssa yksi asia mikä mua ahdistaa ulkona syömisessä. Kauanko ruoka-aineet on seissy keittiössä valmistusta odottamassa, pestäänkö välineet, pestäänkö kädet jne jne. Tiedän, tiedän... kuuluu ortorexiaan.

Täällä blogeissa pyörii tämä 7 totuutta, mulla ei oo kun yksi totuus ja se kattaa aivan kaiken:

1-7. Haren-testissä (vuonna miekka ja kilpi, ammattilaisen suorittamana) scorasin sosiopaatin bojot.

Ennen sitä, en tiennyt miksi olen tämmönen. Selvis sitten sekin. Mainittakoon, etten ole täydellinen sosiopaatti, mutta sen verran liki että psykiatri sanoon pääsi.

Tässäpä tätä, avautumista. Hakis kahvia ja menis tupakoimaan.