Aamulla mä nukuin pommiin, mutta vaan vähän. Aamurutiinit pistettiin siis pikavauhdilla meneen. Eilisestä tyytyväisyyden ailahduksesta johtuen olin suunnitellut loikkaavani aamulla vaakalle, ei tarvinnu, ei kerenny.

Keli on aivan perseestä. Tihuttelee, tuulee ja on kylmä. Toisaalta, kelillä ei ole mulle henkisellä puolella suurempaa merkitystä. En ole auringon paisteessa yhtään tämän onnellisempi. Mutta kun runko on lämmin, olen tyytyväisempi.

Tänään illalla on tiedossa ns. flegu-ilta. Töistä mennessäni duusaan hommat hätsyn pikasesti ja sitten rojahdan sohvalle. Ehkä jossain vaiheessa pyörähdän netissä. Ehkäpä pyörähdän jopa keskustelufoorumilla provo-mielessä, ehkäpä. Miten saankaan suurta henkistä tyydytystä ja ylemmyyden tuntoa siitä, että jollekkin/joillekkin palstalla oleville saapumiseni aiheuttaa hengenahdistusta. Ja kun tietää, mitä sanoa satuttaakseen vielä enemmän... niin miksi sitä ei tekisi? Pitäisikö sääliä? No juei. Täysin tuntematon käsite. En sanoisi, että tässä on kyse kostosta, vaan silkasta satuttamisen nauttimisesta. Mulla ei ole syytä kostaa mitään, mutta nautin satuttaessani. Enkä tästä kanna minkäänlaista syyllisyyttä tai häpeää. Miksi pitäisi? Minähän nautin. Miksi siitä pitäisi syyllisyyttä kantaa? Nämä on niitä kysymyksiä ja näihin on just niitä vastauksia, joiten en kykene ymmärtämään. Joskus yritän teeskennellä ymmärtäväni ja toimin kuten muutkin, tai niin kuin kaikki odottavat. Yleensä en vaivaudu.

Menipä pohtimiseksi. Jos sitä kahvia ja savua.